Hurrja ratsuponi

Selailin äsken pitkästä aikaa tätäkin blogia ja niitä vähäisiä postauksia mitä täälläkin on ja ajattelin tulla kirjoittamaan tännekin. Jotenkin tässä blogissa on niin erilainen tunnelma kuin tuossa toisessa vaikka sitäkin tykkään toki kirjoittaa niin pakko on vielä yrittää... Katsotaan jos ehtisin/jaksaisin/muistaisin aina välillä tännekkin tulla kirjoittelemaan tuon toisen blogin lisäksi, varsinkin nyt kun puuhailen itsekin paljon enemmän Lakun kanssa. Nimittäin ratsastuksen merkeissä!

Moni ei voi käsittää miten hienolta tuntuu ensimmäistä kertaa ratsastastaa omalla kasvatilla. En olisi ikinä uskonut silloin kun 2 tunnin ikäisenä Lakun ensimmäistä kertaa näin että tulisin joskus sillä ratsastamaan, ainakaan niin että hengissä selviäisin. Mun piti ratsastaa sillä jo 1,5 vuotta sitten mutta silloin en ehkä ollut vielä ihan tarpeeksi rohkea tähän suureen koitokseen. Olisiko ollut vähän reilu viikko sitten kun keksin että nyt minä kyllä tänään ihan oikeasti ratsastan Lakulla ja niin kyllä teinkin.

Se oli niin kiltti, ensin roikuin mahallaan pari kierrosta ja sitten menin istumaan ja kävelin talutettuna ehkä yhden voltin ja lopetin siihen. Ja olisiko ollut kolmannella kerralla kun jo ravasin ihan itsekseen, ei mitään ongelmia. Ekat "ongelmat" tuli vasta 4. kerralla kun Laku päätti erittäin tavalliseen tapaansa testata vähän kuskiaan ja pysähtyili ja pukitti/hyppi pystyyn jotenkin säälittävästi. Eipä valitettavasti tämä kuski ponin tahtoon taipunut ja temppuilut jäi siihen. Kun poni oli kiltisti, voitiin lopettaa. Suuperponi.

Siinäpä tulikin nyt varmasti viimeisimmät kuulumiset enkä oikein keksi miten voisin kirjoittaa jotain yleiskuulumisia... Raveja kierreltiin viimeksi joskus keväällä, tässä välissä on paranneltu milloin jalkoja milloin ruokatorventukosta, olisipa voinut olla 1 heppa vähemmän tallissa huonolla tuurilla, kyllä säikäytti. Kauniina kesäpäivänä hain Lakua tarhasta, järkyttävä räkä alkoi valua nenästä, äkkiä soitto ell joka sanoi heti että ruokatorventukos ja huristeli paikalle puhdistamaan herran ruokatorven. Koville se otti mutta ei luojan kiitos jäänyt ainakaan tietääksemme mitään pysyvää vauriota, olisi voinut ura loppua lyhyeen.

Nyt tuli jo ihan kivasti taas tekstiä, kuvia ei pahemmin ratsasteluista tähän hätään ole mutta lisäilen varmasti jossain vaiheessa, nyt saatte vaan kaikenlaisia vähän vanhempia ja uudempia kuvia mm. starteista ja ihan vaan tarhasta. :) Toivotaan nyt tosiaan että pääsisin taas tämänkin blogin pariin, yritän nyt vähän päivitellä ulkoasua ja tietoja sekä mainostaakkin ehkä tätä.